Verkkotunnus

Aivan mitä tahansa nimeä ei voi rekisteröidä verkkotunnukseksi, mutta koska laki muuttui vuonna 2006 ja myös yksityishenkilöt saavat hakea verkkotunnusta, sen ei enää tarvitse olla kytköksissä esimerkiksi hakijan yritystoimintaan. Verkkotunnuksen pituus on 2-63 merkkiä ja siinä voi käyttää kirjaimia a-z sekä vuodesta 2005 alkaen myös kirjaimia å, ä ja ö. Verkkotunnuksessa saa olla myös numeroita ja väliviivoja, mutta se e voi alkaa väliviivalla tai päättyä väliviivaan. Myöskään sekä kolmas että neljäs merkki eivät saa olla väliviivoja. Kotimaisella verkkotunnuksella tulee olla myös toimivat nimipalvelimet, ts. verkko-osoitteen on toimittava. Verkko-osoitteen toimivuus testataan ennen tunnuksen myöntämistä.

Verkkotunnus ei saa olla nimi joka on suojattu, ts. joka on rekisteröidyn kaupan, yhdistyksen tai säätiön nimi. Myös monet julkisen sektorin ja tavaramerkkilain suojaamat vakiintuneet nimet eivät käy verkkotunnukseksi. Verkkotunnus ei voi olla myöskään toisen henkilön koko nimi etu- ja sukunimineen. Omalle viralliselle nimelleen verkkotunnusta sen sijaan voi hakea.

Verkkotunnuksen tulisi olla helposti muistettava ja riittävän yksinkertainen. Toisaalta nykyään verkkotunnuksen muistaminen ei ole niin oleellista, koska taitava googlettaja löytää joskus hakemalla nopeammin oikean sivun kuin kirjoittamalla verkkotunnuksen selaimen osoiteriville tai etsimällä sen kirjanmerkeistään. Jos haluaa pitää verkkopalvelunsa saatavilla osoitteenmuutoksen jälkeenkin, sen voi tehdä ohjaamalla kävijäliikenteen uusille sivuilleen. Aina kävijä ei edes tiedä tulleensa uusille sivuille vanhojen ohjaamana.